Goassa myös sataa lunta!

Joulukuu on vierähtänyt kuin siivillä, enkä ole ehtinyt bloggailla ennen kuin nyt, kun on enää kaksi yötä jouluun.
Olen vihdoin asettunut aloilleni, löytänyt oman nurkkaukseni palmujen alta - suomalaisittain sanoen kalustettu 1h+kph+kk+p. Hyvä hinta, rauhallinen sijainti ja kaikki palvelut lähellä. Toissapäivänä tuli tv ja jääkaappi on paraikaa korjattavana, se kun piti niin hirmuista meteliä ja pakasti kaiken mehuista ketsuppiin - usko pois, ei ole herkkua herätä aamulla janoisena ja löytää jääkaapista vesipullot jäätyneinä jääkimpaleiksi. Löysin myös loistavan taidetarvikeliikkeen pääkaupungista Panjimista, joten enää tarvitsee vain ostaa lenkkarit aamuisia merenrantalenkkejä varten ja arki alkaa luistaa. Flow.
Voi kyllä olla, että arki alkaa vasta ensi vuonna, sikäli kuin joulu ja uusi vuosi ovat ovella. Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka Goan hotellit ja guesthouset ovat tällöin aina tupaten täynnä ja meno on karnevaalimaista. Viime vuonnakin muun Intian suriessa Tapaninpäivän tsunamin uhreja, ilotulitteet paukkuivat Goassa taukoamatta.

Terveenä olen pysynyt aina viime viikonloppuun asti, vaikka unohtui yhdessä välissä malarianestolääkkeetkin ottaa ja hyttysiä riittää ja ulkona olen ruokaillut harva se ilta. Viime lauantaina poistui veg.sizzlerit ylä- ja alakautta, kun sain ruokamyrkytyksen. Kärsimystä ei kestänyt onneksi vuorokautta kauempaa, ja pieni kuume kera hyvien yöunien paransi kaiken ja ruokahalukin on tässä taas pikkuhiljaa alkanut heräillä.

Vaan kukapa olisi uskonut, että Goassa voi palella, mutta tosiaan, täälläkin on nyt talvi. A/C on tähän vuodenaikaan tarpeeton, samoin kattotuuletin yöaikaan. Ikkunat pitää myös muistaa sulkea yöksi, jottei herää keskellä yötä hampaat kalisten. Ja auringon laskettua ei pyörän päällä oikein tarkene ilman takkia ja sukkia, jos vauhti on enemmän kuin 20km/h.
Ja arvatkaas mitä - It's snowing in Goa also!
Kyllä. Kysyin eräältä tarjoilijalta, miksi heidän beachshackinsä tuolit ovat kauttaaltaan kosteat ja hän selitti minulle vakavana, että "because it's snowing".
Oli minulla naurussa pitelemistä. Tuo lumi meren rannalla on täällä talvisaikaan iltaisin merestä tiivistyvää kosteutta.
Toissapäivänä kävin Kala Academyn, paikallisen taideakatemian oppilaiden näyttelyssä, joka oli osa äskettäistä Festival of Visual Arts & Theatre -festivaalia. Vähän aikaa sitten Panjimissa järjestettiin myös Fontainhas Art Festival, jossa taiteilijat pitivät näyttelynsä hienoissa asunnoissa. Olisin halunnut nähdä tämän näyttelyn, mutten ehtinyt.
Mitäs muuta. Mieliala on positiivinen vaikka unelmien täyttymys, oma talo omalla pihalla Anjunasta meren tuntumasta kera oman beachshackin jäi saamatta, koska olin puoli tuntia myöhässä.
Tarina on pitkä, mutta lyhyesti: vain puoli tuntia myöhässä. Tässä kohden haluan muistaa yhden mielisanonnoistani: Whatever happens, happens for good.
Joka tapauksessa, pidän tämänhetkisestä asunnostani paljon. Asunto on palmujen ympäröimä ja kun tuuli havisuttaa palmunlehtiä, se kuulostaa siltä kuin haavan lehdet havisisivat, mikä on mielimusiikkiani Suomessa. Siihen päälle kaikki eksoottiset linnut, jotka laulavat melkein taukoamatta, niin avot. Meren kuohu ei kuulu aivan kotiovelle päiväsaikaan, ainoastaan yön hiljaisuudessa, mutta rantaan on vain neljän minuutin kävelymatka. (Ja kun opin ajamaan skootterilla, olen siellä minuutissa! - Juuri tänään opettelin ajamaan sillä, pienellä sivukadulla 5km/h, mutta älkää kertoko tätä äidilleni! Ja ei, en ole ajatellut lähteä skootterilla pääteille. Intian liikenne kun on tunnetusti kaoottinen ja kaiken lisäksi vasemmanpuoleinen. Vaikkakin täällä on juuri kaikki päätiet päällystetty uudestaan ja parannus ajomukavuuteen on huomattava.)
"Koti"beachshackini on myös mukava, rauhallinen, siinä on hyvä palvelu ja ruoka, ei moitteen sijaa. Sijainti loistava, eikä ranta ole ylikansoitettu. Mm. italialaisia ja ranskalaisia turisteja. Hieno paikka auringonlaskuille.
Joten mikäs täällä ollessa -
Terveisiä kotisuomeen, hyvät joulut ja uudet vuodet kaikille! Päiväkin alkaa taas pidetä siellä!


Suomi Goassa mainetta niittämässä




Viime viikolla päivälehti Navhind Times kirjoitti, kuinka suomalainen mies - kertoen hänen koko nimensä, niinkuin Goassa on tapana - pidätettiin Dabolimin lentokentällä. Syynä sexual harrasment, eli oli ahdistellut lentokenttävirkailijatarta tarttumalla ilmeisesti häntä ryntäistä kiinni.
Kuulin myös, että joku päivä sitten Bagassa, oli suomalainen pariskunta mennyt uimaan kauas merelle ja heistä nainen ei koskaan palannut takaisin. Voimakkaat alavirtaukset olivat vieneet naisen mennessään. Niistä virtauksista on kaikkia varoitettu, mutta silti näkee noita uhkarohkeita, jotka lähtevät kauas Arabian mereen uiden.

Piirpaukekin tuossa soi eräänä päivänä eräällä rantashackillä allekirjoittaneen toimesta. Ja radiosta kuului The Rasmusta - he kun keikkailivat Mumbaissa joulukuun alussa.


J.K. Eräillä rantashackeilla liehuivat eri valtioiden liput läpi koko turistikauden. Lomakauden lopussa aurinko oli haalistanut lippujen värit olemattomiin ja tuuli repinyt liput jos jonkinmoisiksi riekaleiksi. Mutta yksi lippu sieltä erottui joukosta ollen ainut täysin ehjä ja loistaen yhä kirkkain, sinivalkoisin värein. Kyllä. Se oli Suomen lippu. Notta kyllä kelepas meikälääsen sillä rannalla jolokotella.. (Ks. kuva)


Arambol ja puu on nyt nähty




Auringonlasku Arambolin rannalla Goassa
Viime torstaina alkoi Intian kansainvälinen elokuvafestivaali, IFFI, Goan pääkaupungissa Panjimissa. En päässyt avajaisiin, mutta Candolimin rannalta ihastelin avajaispäivän kolmen hävittäjälentokoneen näytöstä taivaalla - Niistä jokaisesta lähti erivärinen vana, ja näytös päättyi Bollywoodmaisesti siihen, kun kaksi konetta piirsi taivaalle suuren sydämen. Paikallinen kuulu taiteilija Subhod Kerkar on pystyttänyt laajan ja hienon näyttelyn Candolimin rannalle, auringonpalvojien, koirien ja lehmien keskelle, ja näyttely kantaa nimeä Sea & See.

Viime viikon puolivälissä jokin ihme helleaalto iski Goaan, ja ilma oli kertakaikkisen tulikuuma ja ylihiostava. Kuumuus ei hellittänyt edes yöksi. Sen jälkeen ilma pysähtyi ja päiväsaikaan ei ollut minkäänlaista tuulenvirettä, ei edes rannalla. Meri lähes seisoi paikallaan. Sitten puolestaan seurasi pari pilvistä päivää, ja minun kokemukseni mukaan pilvet ovat ihme täällä taivaalla. Nyt ilma tuntuu olevan taas jäähtymään päin. Onneksi.

Joulukuu alkaa pian, ja sitä myöten majoitusten hinnat nousevat. Olen etsinyt pitkäaikaisempaa majoitusta hyvään hintaan, mutten ole vielä löytänyt mieleistäni. Joulukuu ja vuodenvaihde ovat lähes täyteen buukattu kaikkialla, kuten myös tämänhetkisessä guesthousessani, joten saapi toivoa, ettei tässä jää ilman kattoa pään päälle... Mutta jos vakavasti puhun, ei siitä pitäisi kuitenkaan olla pelkoa. :) Kävin katsomassa erästä mukavaa taloa, läheltä merta Anjunasta. Vaan saapi nähdä - Päätös riippuu monesta tekijästä ja tulevat päivät ovat ratkaisevia.

Ne Delhin pommi-iskut, jotka tapahtuivat hieman ennen lähtöäni (Onko kukaan muuten kuullut, onko niiden tekijä selvinnyt?) sekä Goan ylle langetettu terroriuhka ovat tainneet karsia hieman turistien määrää. Näin paikalliset puhuvat. Ja ainakin viikonloppuna meno biitsillä oli poikkeuksellisen hiljaista. Tuo terroriuhka ei muuten näy täällä mitenkään.

Pari päivää ennen lähtöäni oli Vadelmabileet, joissa J kehotti minua käymään Goassa puulla. Tiedoksi hänellekin - nyt on tuo puu sitten nähty. Ajettiin nimittäin eilen Anjunan, Vagatorin, Chaporan ja Mandremin kautta Aramboliin. Näkyi muuten Pelle Miljoonakin siellä hölkkäävän rannalla.
Polku puulle oli yllättävän pitkä. Ja melko vaikeakulkuinen. Jossain välissä aloin jo katumaan sinne lähtöä. Mutta maasto oli kaunis, vihreä, paljon banyon- tms. puita ja apinoita hyppimässä niiden latvoissa. Vaatteeni olivat litimärät hiestä, kun vihdoin pääsin perille. Siellä viidakon keskellä valtavan puun alle perustetussa leirissä asui nainen, ja paikalla olivat myös hänen ystävättärensä ja koiranpentunsa, sekä joku paikallinen vanhempi mies. Mieleeni sieltä jäivät alttari, kitarat ja lukuisten lintujen eksoottinen laulu keskellä muutoin hiljaista luontoa. Leirin keskellä oli tulisija, ja käsitykseni mukaan jengi kerääntyy sen ympärille polttelemaan huumeita. Bodhipuun alla kun Buddhakin valaistui. Tämä lienee tämä Puun ydin? Jätin suosiolla sen kokematta. Silti taival takaisin oli kevyempi, kiitos endorfiinien.


Lehmänlantaan astuminen tuo onnea


Joo, toissailtana se sitten viimein tapahtui. Kävelin iltapimeässä kohti rantaa ollessani menossa beachshackiin syömään, kun tajusin, että hiekka sandaalieni alla tuntui jotenkin, omituiselta - Katsoin taakseni ja näin kauhukseni ison läjän lehmänlantaa, jonka olin ylittänyt. Paikalliset neuvoivat, miten pitää toimia, eli hieroa sandaalia hiekassa ja kopautella sitä jotain kovaa vasten, niin johan lentää lannat sandaalista. Ainut hyvä puoli tuossa vahingossa oli se, että, kuten minulle kerrottiin, vanhan intialaisen uskomuksen mukaan tuottaa hyvää onnea, kun astuu vahingossa lehmänkakkaan.
Mitäpä muuta. Asustelen aivan ihanassa paikassa, kodikkaassa guesthousessa niin lähellä merta, että aallot kuuluvat parvekkeelle, ja kyllä sen merenkin voi melkein nähdä. Ruoka on useimmiten taivaallisen hyvää. Siellä Suomessa / Helsingissä menette intialaiseen ravintolaan ja maksatte 20e pelkästä thalista. Täällä samanlaisen thalin saa alle eurolla, puolellatoista spesiaalithalin. Jotta nälkää ei täällä ainakaan länsimaalaiset näe, jos ovat tänne asti päässeet. Hyttysistä sen verran, että kyllä täällä joka päivä on vähintään yksi hytty purrut. Toissapäivänä oli täysikuu. Alkuviikosta kävin erään suomalaisen ystäväni luona, joka viettää talvensa Goassa. Hänellä oli upea asunto. Oli ihanaa olla jälleen Anjunassa. Päivitin muuten sitä juttua Mumbaista - vilkaisepa.


Candolimissa



Candolim Beach, Goa, Intia

Lento Mumbaista Goaan myöhästyi loppujen lopuksi reilu pari tuntia. Aurinko jo laski, kun vihdoin pääsimme koneeseen. Fiilistelin kaunista auringonlaskua ja otin luurikamerallani kuvia. Eiköhän sitten lentoemäntä alkanut valittamaan ja käski minua deletoimaan ottamani kuvat.
Olin luullut, että vain Goan lentokentällä ei saa kuvata.

Eilen sitten sain vihdoin kastella varpaani Arabianmeressä. Nautin teeni beachshackissä lukien samalla mielenkiintoista kirjaa. Auringonlasku oli, kaunis. Ainoa miinus täällä, siis huom. ainoa, on hotellin kova patja. Se häiritsee hieman nukkumista. Muutoin olen onnellinen. Sää on päivällä kuuma, mutta paikallisten mukaan muutaman päivän päästä hieman viilenee. Ja yöt ovatkin jo suht viileitä - melkein paleltaa t-paitasillaan. Turisteja on jo ilmaantunut kiitettävästi tänne - Menin syömään kiinalaiseen ravintolaan ja viereisessä pöydässä puhuttiin Suomea.


Chatrapati Shivajin lentokentältä Mumbaista





Auringonlasku Mumbain lentokentällä


Terkkuja lentokentältä Mumbaista. Colaba oli niin kiva paikka, että harmittaa lähteä sieltä jo nyt pois, mutta kun menin ostamaan tuon lentolipun Goaan etukäteen. Sen lennon olisi pitänyt lähteä tunnin kuluttua, mutta lähtöä on siirretty vielä tunnilla eteenpäin teknisen vian vuoksi. Yllätys yllätys - halpa lentoyhtiö Spicejet. Löytyi kuitenkin yksi tietokone varustettuna internetillä, joten täällä voi mainiosti kuluttaa aikaa. 



Taksi Mumbaissa
Taksi, Mumbai, Intia, 2005
Olin eilen Mumbai-kiertoajelulla taxilla ja kävin mm. Mahatma Gandhin kodissa, joka toimii museona. Kerronpa yhden hauskan tapauksen, joka sattui siinä puistossa Kamala Nehru Parkia vastapäätä. Siellä oli niin eksoottisia perhosia. Yritin kuvata niitä, mutta vikkelinä ne aina ehtivät karkuun. Sitten siihen tuli joukko intialaisia nuorukaisia ja he sanoivat, että ota heistä kuva. Vastasin ystävällisesti, että kuvaan perhosia ja jatkoin matkaani. Meni jonkun aikaa, ja nuorukaiset tulivat luokseni pidellen kädessään elävää perhosta, jonka olivat pyydystäneet. Olin otettu. Kun sitten olin ottamassa kuvaa perhosesta, he sanoivat että heidänkin pitää tulla kuvaan mukaan. Että sellainen taka-ajatus. Hauska episodi.


 Kävin myös yhdessä taidenäyttelyssä Jehangir Art Gallery:ssä. Gallerian ulkopuolella katugalleriassa piti näyttelyään vanha herrasmies nimeltään Gani. Hänellä oli hienoja meriakvarelleja. Juttelimme siinä pitkään, pimeän tuloon asti. Olisin voinut kirjoittaa hänestä jutun, jos minulla olisi ollut enemmän aikaa. Eksyin kotimatkalla kävellessäni pimeässä kaksi kertaa. Gateway of Indian luota toinen intialainen herrasmies, joka oli sattumalta tehnyt pitkän uran Mumbai-oppaana, johdatti minut kävellen hotellilleni ja kertoi matkan varrelta monta mielenkiintoista yksityiskohtaa.
Vaan nyt pitää mennä, kun Goa kutsuu..

Jehangir Art Gallery, Mumbai, Intia
Jehangir Art Gallery, Mumbai, Intia, 2005

Elävänä pyydystetty perhonen
Elävänä pyydystetty perhonen

Chowpatty Beach, Mumbai, Intia, 2005


Terveisiä Mumbaista


Näkymä hotellista Intian Mumbaista


Saavuin Mumbaihin aamulla hieman ennen auringonnousua.
Matka meni hyvin. Olin varannut hotellini etukäteen internetin kautta ja tilannut myös airport-pickupin.
Vaan eipä ollutkaan mitään taksikuskia nimikyltin kera odottamassa minua portilla. Soitin hotelliin, ja huono-englanti-puhuva-mies selitti, että taksikuski oli estynyt tulemasta, koska sillä oli joku festival. No joo. Menin prepaid-taksi-luukulle, ja siellä seisoskeli eräs länsimaalainen nuori mies, joka oli tullut Saksasta samalla koneella kuin minä, ja koska molemmat olimme menossa Colabaan, hän ehdotti, että jakaisimme taksin. Ja niin teimme. Säästin 500 rupiaa tällä tavoin verrattuna pickup:iin.

Aurinko nousi ajaessamme Mumbain halki Colabaan. Kävin ensin hotellilla, jonka olin varannut, mutta koskapa en tykästynyt huoneeseen, niin tein "oharit" heille takaisin enkä ottanut huonetta (kas näin se karma toimii). Taksikuskimme tiesi lähistöltä toisen hotellin, ja kävin katsomassa huonetta sieltä. Tykästyin huoneeseen ja jäin sinne. Pisteeksi i:n päälle huone oli vielä 100 rupiaa huokeampi kuin aiempi! Upeat näkymät 4. kerroksesta yli Mumbain ja merelle. Auringonnousu ja -lasku näkyvät. Ja Taj Mahalin (siis sennimisen hotellin) huippukin näkyy. No mutta, päätän raporttini Mumbaista tällä kertaa tähän. Kävin tuossa syömässä Dal Fry:n ja kun huomasin nettikahvilan, päätin poiketa sisään. Mukava olla täällä Mumbaissa. Ei onneksi ole niin kuuma kuin kesäkuussa.